Datering: 1883. Fotograf: Jørgen Wickstrøm

Markedsplassen

Markedet i Skibotn var et av mange handelsmarked. Det har vært avholdt siden sist på 1500-tallet og regnes som et av de eldste i Nord-Norge. Den første markedsplassen lå på sørvestsiden av Skibotnelva. Hit sendte svenskekongen sine skatteoppkrevere som også var handelsmenn. Skibotn, et knutepunkt mellom innland og kyst med kort vei til Tornedalen, var et naturlig sted for innkreving av sjøsameskatt. Stedet utvikla seg etter hvert til et handelssted for sjøsamer, reindriftsamer, kvener, nordmenn og handelsmenn fra Tornedalen.
Det var marked 2 ganger i året, i november og januar. I 1820 flytta markedet hit til området som enda i dag kalles Markedsplassen. Etter at markedet blei offentlig godkjent i 1840 blei der i tillegg holdt et marsmarked, og markedet i Skibotn blir et av de største på Nordkalotten.

The Marketplace

The market in Skibotn was one of many trading markets. There has been a market here since the late 1500s, and it is considered one of the oldest markets in Northern Norway. The original site was on the southwest side of the Skibotn River. The Swedish king dispatched his tax collectors, who were also merchants, to this location. Skibotn, a crossroads between the inland and the coast with easy access to Tornedalen, was a natural place for collecting taxes from the Coastal Sámi. Over time, the area evolved into a trading post for the Coastal Sámi, Reindeer Sámi, Kvens, Norwegians and traders from Tornedalen.
Two markets were held each year, in November and January. In 1820, the market relocated to the area that is still known as “Markedsplassen” to this day. After the market was officially approved in 1840, an additional market was held in March, making the Skibotn market one of the largest in the Northern Calotte region.

Márkanbáiki

Ivgobađa márkan lei okta ollu gávpemárkaniin. Dát lea dollojuvvon 1500-logu loahpa rájes ja rehkenastojuvvo leat okta dain boarráseamos Davvi-Norggas. Vuosttaš márkanbáiki lei Ivgubađajoga lulleoarjebeale. Dohko sáddii Ruoŧa gonagas vearrogáibideaddjiidis, geat maid ledje gávpeolbmát. Ivgobađas, čoahkkebáiki gaskal siseatnama ja rittu gos lei oanehis mátki Duortnosvággái, lei lunddolaš báiki gos gáibidišgohte mearrasámiid vearu. Dát báiki šattai dađistaga mearrasápmelaččaid, boazosápmelaččaid, kveanaid, dážaid ja Duortnosleagi gávpeolbmáid gávpebáikin.

Márkanat ledje 2 geardde jagis, skábmamánus ja ođđajagemánus. 1820:s fárrii márkanbáiki báikái mii dál ain gohčoduvvo Márkanbáikin/Markedsplassen. Maŋŋá go márkanat almmolaččat dohkkehuvvojedje 1840:s, de lassin vel lei njukčamánomárkan, ja Ivgubađa márkan šaddá okta dain stuorámusain Davvikalohtas.

Markkinapaikka

Yykeänperän markkina oli yksi monista kauppamarkkinoista. Sitä oon pietty aina 1500-luvun loppupuolesta asti ja sitä piethään yhtenä Pohjais-Norjan vanhiimista. Ensimäinen markkinapaikka sijaitti Yykeänperänjoen etelävestapuolela. Tänne ruottinkuningas lähätti omia veronvaatijia jokka olthiin kans kauppihaita. Yykeänperä, sisämaan ja rannikon yhtymispaikka josta oli lyhyt matka Tornionlakshoon, oli luonolinen paikka vaatia merisaameveroa. Paikasta kehittyi vähitellen markkinapaikka merisaamelaisile, porolappalaisile, kväänile, norjalaisile ja Tornionlakson kauppihaile.

Markkinat piethiin kaksi kerttaa vuoessa, novemperikuussa ja januaarikuussa. Vuona 1820 markkina siirethiin tälle alale jota yhä kuttuthaan Markkinapaikaksi. Sen jälkhiin ko markkinat viralisesti hyväksythiin vuona 1840 piethiin vielä lisäksi marsikuunmarkkinat, ja Yykeänperän markkinasta tuli yksi Pohjaiskalotin suurimista.