Markedsboder og hotell

Datering: 1927. Fotograf: Samuli Paulaharju. Rettighetshaver/eier av original: Museumsverket, Helsinki

Markedsplassen var både en handelsplass der det på bestemte tider hvert år ble drevet handel med mange tilreisende og en fast bosetting der det ble drevet jordbruk og andre næringer av forskjellig slag. Handelsbuene og bolighusene lå tett sammen. Denne konsentrasjonen av bygninger var uvanlig i vår region, og stedet ble kalt «byen» av beboerne.

Det kunne komme opp til 2000 mennesker til et marked. For de fastboende gav dette muligheter for inntekter. De fleste hadde overnattingsgjester som gjerne betalte litt for overnattinga. Noen tok med seg store gryter med mat og tjente noen kroner på å selge middag til folk. På slutten av 1800- tallet økte folketallet, og de fleste nye bosettere var kvener. Sammen med samene utgjorde de størsteparten av lokalbefolkningen.

 The marketplace was a trading place where, at specific times of the year, the local population traded with the many visitors to the market. There was also a permanent settlement where people engaged in agriculture and various other activities. The market stalls and residential houses were closely clustered together. This concentration of buildings was unusual in the region and the place was referred to as “the town” by its inhabitants.

Up to 2,000 people could attend a single market. This gave the local residents an opportunity to generate additional income. Most of them offered overnight accommodation for a small fee. Some of them took large pots of food to the market and earned money by selling meals. Towards the end of the 19th century, the population increased, with most of the new settlers being Kvens. Together with the Sámi, they made up most of the local population.

Márkanbáiki lei gávppašanbáiki gos dihto áiggiid juohke jagi jođihedje márkaniid gosa ollu olbmot bohte, muhto ledje maiddái olbmot geat ásse bissovaččat ja barge eanandoaluin ja iešguđetlágan ealáhusain. Gávpenávsttot ja orrunviesut ledje lahkalagaid. Dát vistečoahkkádus lei eahpedábálaš min guovllus, ja ássit gohčodedje báikki «gávpot».

Sáhtte boahtit gitta 2000 olbmo márkanii. Báikki ássiide dagahii dát vejolašvuođaid dietnasa oažžut. Eatnasiin ledje idjadanguossit geat áinnas mákse veaháš idjadeami ovddas. Muhtumat válde mielddiset stuora ruittuid borramušain ja dinejedje veaháš ruđa go vuvde mállásiid olbmuide. Loahpageahčen 1800-logu olmmošlohku lassánii, ja eanaš ođđaássit ledje kveanat. Ovttas sápmelaččaiguin sii dahke stuorámus oasi guovllu álbmogis.

 Markkinapaikka oli kauppapaikka jossa tiettyinä aikoina vuoesta käythiin markkinakauppaa johon tuli paljon vierhaita matkailijoita, mutta jossa oli kans vakituinen asutus jossa viljelthiin ja harjoitethiin muita erilaisia elinkeinoja. Kauppapuurat ja asumatalot olthiin lähelä toisia. Tämä rakenusten keskittymmä oli meän rekiuunissa harvinaista, ja asukkhaat kuttuthiin sitä ”kaupungiksi”.

Markkinoile saattoi tulla jopa 2000 ihmistä. Paikan vakituisile asukkhaile tämä loi maholisuuen tuloile. Usheimilla heistä oli yöpyviä vierhaita, jokka ylheensä maksethiin vähän majoituksesta. Jokku tuothiin mukana suuria kattiloita ja tienathiin vähän rahhaa myymälä päiväruokaa ihmisille. 1800-luvun loppupuolela väkiluku kasvasi, ja suurin osa uusasukkhaista olthiin kvääniä. Het muoostethiin yhessä saamelaisten kans suuriman osan paikalisväestöstä.